Kun olin lapsi, asuimme pienellä rivitaloalueella. Talojen pihapiirissä leikkikentän yhteydessä oli eräänä talvena oikea lumi-iglu. En enää muista, että kuka sen rakensi ja miltä se oikeasti näytti, mutta muistan sen aina igluna. Kavereiden kanssa tietenkin leikimme iglussa aika usein.
Kerran olin siellä yhden ystäväni kanssa. En enää muista, että mitä silloin teimme, mutta muistan, että minulla oli sellainen leikkivasara. Tähän aikaan leikkityökalut olivat melkein oikeita. Leikkisahalla pystyi sahaamaan, ruuvimeisellillä ruuvaamaan ruuveja ja vasaralla pystyi oikeasti naulaamaan nauloja puuhu.
No, tällä kertaa en käyttänyt vasaraa naulojen naulaamiseen, vaan napautin sillä kaveriani päähän. Tämän jälkeen juoksin kotiin ja teeskentelin viatonta. Silloinkin, kun kaverini isä tuli soittamaan meidän ovikelloamme.
Sitä en muista, mitä miten tapaus selvitettiin, mutta olettaisin, että jouduin vähintäänkin pyytämään kaveriltani anteeksi. Mitään suurta vahinkoa vasaroinnistani ei onneksi tullut, mutta tämä tuli mieleeni, kun mietin tämänkertaista aihettamme. Anteeksiantamista. Se ei ole aina helppoa, mutta Raamatussa käsketään niin tekemään. Seuraavassa esitän kolme Matteuksen evankeliumin kertomuksesta nousevaa seikkaa, jotka osoittavat, että meidän tulee antaa anteeksi toisillemme.
Matteus 18:21–35
1. Meidän tulee antaa anteeksi, koska Jeesus käskee niin (j. 21–22).
Pietari viittaa kysymyksellään edellisissä jakeissa olevaan Jeesuksen opetukseen siitä, miten toimia jos joku tekee väärin meitä kohtaan. Asia täytyy hänen mukaansa käsitellä ja sopia. Jeesus ei varsinaisesti puhu anteeksiantamisesta, mutta se sisältyy opetuksen pääajatukseen. Joka tapauksessa Pietarilla ajatukset laukkaavat jo Jeesuksen edelle ja hän alkaa pohtia, että miten monta kertaa pitäisi antaa anteeksi. Milloin ei enää tarvitse lähteä tekemään sovintoa kaverin kanssa, milloin voi viedä hepun saunan taakse ja antaa vähän satikutia?
Jeesuksen vastaus ei ole mikään matemaattinen tehtävä. Hän ei kehoita laskemaan, että sitten, kun joku tulee 78. kerran kiusaamaan sinua, voit vapaasti jättää hyypän oman onnensa varaan. Luku on symbolinen ja tarkoittaa: aina. Pietari ajatteli, että seitsemän olisi sopivan armollinen luku anteeksiantamisten määrälle. Hänhän ajatteli, että se on jo aika paljon. Jeesus oli kuitenkin eri mieltä. Hänen mukaansa anteeksi antaminen on meidän velvollisuutemme. Niinpä Jeesuksen vastaus voidaan nähdä suoranaisena käskynä antaa anteeksi.
Jeesus oli vastauksessaan hyvin selkeä. Hän ei ensinnäkään jossittele. Hän ei mainitse edes sitä, että anteeksi antamisen edellytyksenä pitäisi olla väärin tehneen anteeksipyyntö. Toiseksi Jeesus toimi asian suhteen itse varsin johdonmukaisesti. Ajatellaan vaikkapa hänen menoaan ristille. Viimeisinä sanoinaan hän rukoili vainoojiensa puolesta ja pyysi heille anteeksiantoa. Jeesus asetti meille omalla opetuksellaan ja ennen kaikkea omalla toiminnallaan esimerkin, jota meidän tulisi seurata. Anteeksi antaminen on siis sekä Jeesuksen selvän käskyn tottelemista sekä hänen esimerkkinsä seuraamista.
2. Meidän tulee antaa anteeksi, koska aiheutamme muuten itsellemme vahingon (j. 28–34).
Joskus saattaa tuntua siltä, että Jumalan käskyt ovat vain meidän kiusaksemme. Että ne on annettu vain, jotta meillä olisi mahdollisimman kurjaa ja tylsää. Käytännössä totuus on aivan päinvastainen. Poikkeuksetta Jumalan käskyjen tarkoitus on parantaa meidän oloamme, meidän hyvinvointimme takaaminen. Jeesuksen kertomuksen päähenkilö on tästä erittäin hyvä esimerkki. En nyt tarkoita sitä, että kertomuksen lopussa päähenkilölle käy köpelösti, mikä tietenkin myös liittyy asiaan. Sen sijaan tarkoitan sitä, mitä tämä päähenkilö todennäköisesti tunsi ja koki eri tilanteissa.
Valmistellessani tätä opetusta aloin ensimmäistä kertaa miettimään kertomusta tältä kantilta. Suorastaan näin mielessäni sen hetken, kun armoton palvelija heitettiin tyrmään ja näin myös hänen päänsä sisään. Ja mitä siellä näin? Ajatteliko palvelija, että nyt tein väärin? Ajatteliko hän, että annanpa anteeksi sille toiselle palvelijalle, joka on minulle velkaa? En usko, että ajatteli. Luulenpa, että hän ravasi pienen sellinsä lattialla ympyrää raivosta kihisten: Tämä on niin väärin! Minähän lupasin maksaa kaiken. Tämä on niin epäreilua!
En tiedä teistä, mutta itse olen tavannut moniakin henkilöitä, jotka ovat olleet täsmälleen samanlaisessa tilassa. Olen itsekin ollut sellaisessa. Sen aiheuttaa katkeruus, joka tulee anteeksiantamattomasta mielestä. Palvelijan katkeruus näkyy siinä, miten hän reagoi kohdatessaan sen toisen palvelijan. Hän ei edes morjestanut, vaan kävi heti käsiksi: nyt maksat tai huonosti käy! Se toinen palvelijahan olisi voinut juuri olla tulossa maksamaan velkaansa tai ainakin keskustelemaan takaisinmaksun ehdoista.
Anteeksi antaminen ei siis ole jotakin, jolla me teemme hyvää toiselle, vaan se vaikuttaa myös meihin. Anteeksiantamattomuus paaduttaa ja katkeroittaa mielemme.
3. Meidän tulee antaa anteeksi, koska olemme kaikki syyllisiä (j. 24, 28, 35).
Paatumiseen ja katkeroitumiseen vaikuttaa se, että me kaikki olemme samassa sopassa. Ei kukaan meistä ole syytön, jokainen tekee virheitä, jokainen tekee pahaa. Niinpä anteeksiantamattomuus kaihertaa meitä erityisesti, koska jos emme osaa antaa anteeksi lähimmäisellemme, emme osaa antaa anteeksi itsellemmekään. Lopulta siis anteeksiantamattomuus osuu pahiten omaan nilkkaamme, kuten jo huomasimme. Meillä ei ole varaa olla antamatta anteeksi.
Aivan lopuksi Jeesus nostaa esille vielä yhden merkittävän seikan: jos me emme anna anteeksi Jumalakaan ei anna meille anteeksi. Tämä on ehkä Raamatun kovimpia väitteitä ja sitä voisi pohtia loputtomiin. Joka tapauksessa Jeesus näyttää asettavan anteeksiantamisen pelastuksen ehdoksi. Jeesuksen esimerkkikertomuksessa molemmilla palvelijoilla oli velkaa jollekin. Toisella enemmän ja toisella vähemmän. Ehkä tämä kaikkien syyllisyys on yksi ratkaisu näin ankaraan ratkaisuun. Jeesuksen tarkoitus on herätellä kuulijoitaan ja myös meitä sillä, että emme ole yhtään paremmassa asemassa kuin muutkaan.
Jeesuksen voimakkaiden sanojen takaa kuultaa myös se ajatus, että anteeksiantaminen on seurausta uskosta. Anteeksiantamattomuus ja varsinkin haluttomuus antaa anteeksi johtuu siitä, että Jumalan rakkaus ei ole saanut sijaa meidän elämässämme. Jakeen 35 sanat muistuttavat Jeesuksen antamaa kultaista käskyä tee toisille, niin kuin tahtoisit muiden tekevän sinulle (Matt. 7:12). Se muistuttaa myös sitä, kun Jeesus sanoi, että lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa (Matt. 10:8).
Lopetus
Anteeksi antaminen on siis uskovan velvollisuus. Se on Jeesuksen käsky, se on osoitus, että haluamme seurata hänen esimerkkiään. Anteeksi antamalla me myös saamme itse paremman mielen. Aina anteeksiantaminen ei kuitenkaan ole helppoa. Onneksi saamme siihen Jumalalta yliluonnollista apua. Sinäkin voit antaa anteeksi.
Aamen.
