Ilmestyskirja on todennäköisesti kaikkein eniten mielenkiintoa herättänyt Raamatun kirja. Siitä on luultavasti kirjoitettu enemmän kuin muista Raamatun kirjoista. Eikä se ole mikään ihmekään. Ilmestyskirjaa on vaikea ymmärtää, se tuntuu olevan aina ajankohtainen ja iätön.
Tässä käsittelen vain pienen pientä osaa tuosta kirjasta. Ilmestyskirjan 7:4-8:ssa ja 14:1-5:ssä kerrotaan 144 000 sinetillä merkitystä. Tämä joukko on herättänyt paljon ihmetystä. Keitä he ovat, mitä he tekevät? Katsotaan löytyykö tähän ehkä jokin vastaus.
Minä kuulin myös sinetillä merkittävien määrän. Sinetin sai sataneljäkymmentäneljätuhatta, ja heitä oli kaikista Israelin heimoista: 5 Juudan heimosta sai sinetin kaksitoistatuhatta, Ruubenin heimosta kaksitoistatuhatta, Gadin heimosta kaksitoistatuhatta, 6 Asserin heimosta kaksitoistatuhatta, Naftalin heimosta kaksitoistatuhatta, Manassen heimosta kaksitoistatuhatta, 7 Simeonin heimosta kaksitoistatuhatta, Leevin heimosta kaksitoistatuhatta, Isaskarin heimosta kaksitoistatuhatta, 8 Sebulonin heimosta kaksitoistatuhatta, Joosefin heimosta kaksitoistatuhatta ja Benjaminin heimosta kaksitoistatuhatta. Ilm. 7:4-8
Sitten näin tämän: Karitsa seisoi Siionin vuorella, ja hänen kanssaan oli sataneljäkymmentäneljätuhatta ihmistä, joiden otsaan oli kirjoitettu hänen nimensä ja hänen Isänsä nimi. 2 Minä kuulin taivaasta äänen, joka oli kuin suurten vesien pauhu tai kuin ukkosen jylinä. Ääni, jonka kuulin, oli myös kuin harppujen helinää ja harpunsoittajien laulua. 3 Valtaistuimen edessä ja neljän olennon ja vanhinten edessä laulettiin uutta laulua, jota ei voinut oppia kukaan muu kuin nuo sataneljäkymmentäneljätuhatta, jotka on ostettu maan päältä. 4 He eivät ole tahranneet itseään naisten kanssa vaan ovat pysyneet puhtaina kuin neitsyet, ja he seuraavat Karitsaa, minne hän meneekin. Heidät on ostettu ihmisten joukosta esikoislahjaksi Jumalalle ja Karitsalle. 5 Valhetta ei heidän suustaan ole kuultu, he ovat puhtaita ja virheettömiä. Ilm. 14:1-5
2 Israelin sukukunnat
Ensimmäisessä katkelmassa 144 000 sinetillä merkittyä esitellään Israelin heimoina. Johannes sanoo, että sinetin sai edustajia kaikista Israelin heimoista. Lausunnon jälkeen Johannes luettelee kaksitoista Israelin heimoa, joista 12 000 edustajaa kustakin sukukunnasta sai sinetin otsaansa.
Raamattu sisältää parikymmentä erilaista luetteloa Israelin sukukunnista, joista löytyy lähes kaksikymmentä erilaista järjestystä. Lähtökohtaisesti Johanneksen listauksesta ei tarvitse etsiä mitään erikoista, sillä Johanneksella on mitä ilmeisimmin ollut Vanhan testamentin pohjalta suuri vapaus tehdä sukukuntien järjestyksestä haluamansa. Listassa on kuitenkin kolme erityistä kysymystä, jotka ansaitsevat huomiota.
2.1. Leevi
Yhtenä sukukunnista mainitaan Leevi. Se on todellakin yksi Israelin sukukunnista, joten sen mukanaolo ei sinällään ole outoa. Leevillä on Israelin historiassa ollut erityinen paikkansa ja se herättää mielenkiinnon tässäkin luettelossa.
Leevihän oli Mooseksen antaman asetuksen mukaisesti pappissuku. Heidän tehtävänään oli huolehtia aluksi telttamajasta ja myöhemmin temppelistä ja siinä suoritettavista uhreista (4. Moos. 8:5-26). Tämän erityistehtävän vuoksi Leevi ei saanut omaa aluettaan Israelin sukukuntien joukossa, vaan se jakaantui eri sukukuntien alueille, joista leeviläisille annettiin kaupunkeja asuakseen (4. Moos. 35:1-8; 5. Moos. 18:1-8).
Tämän erikoisaseman vuoksi Leeviä ei välttämättä mainittu normaaleissa sukukuntien luetteloissa, jotka keskittyivät usein alueellisiin seikkoihin. Se, että Johannes on "nostanut" Leevin mukaan sukukuntien listaan saattaa viitata leeviläisen pappeuden loppumiseen Kristuksen sovitustyön johdosta1.
2.2. Joosef ja Manasse
Leeviä suuremman ongelman tuottaa Joosefin ja Manassen mainitseminen. Joosef oli Jaakobin poika. Mooseksen kirjoissa sukukunnat järjestettiin uusiksi ja Leevin sukukunta sai tehtäväkseen pitää huolta pyhäköstä. Samalla Leevi menetti oikeuden omaan maa-alueeseen luvatussa maassa. Näin sukukuntien määrä tippui yhteentoista. Luku saatiin jälleen täydeksi pudottamalla Joosef pois ja jakamalla hänen sukukuntansa kahtia hänen poikiensa välillä Efraimiin ja Manasseen. Niinpä yleensä Israelin sukukunnissa Joosef puuttuu ja hänet on korvannut Efraimin ja Manassen sukukunnat2.
Johannes ei selitä tätä ratkaisua mitenkään. Vaihtoehtoja voi olla useampikin. Yksi voisi olla se, että jakaantuneen valtakunnan aikaan Efraimin sukukunta oli hallitseva pohjoisvaltiossa. Johannes ei listassaan halunnut minkäänlaista valtataistelua pohjoisen Efraimin ja eteläisen Juudan välille ja jätti Efraimin pois. Ehkä vakavammin otettava vaihtoehto on se, että Efraim oli perimätiedon mukaan Danin sukukunnan ohella Israelin epäjumalanpalveluksen keskuksia3. Niinpä Johannes olisi jättänyt Efraimin pois, koska se edusti todellisen Jumalan vastustamista.
2.3. Dan
Efraimin sukukunnan lisäksi myös Dan puuttuu. Danin puuttuminen on erikoisempaa, koska se oli yksi alkuperäisistä sukukunnista. Lisäksi, jos Johannes olisi yleisen tavan mukaan maininnut vain Joosefin sukukunnan ja jättänyt Manassen pois, olisi Danille jäänyt tilaa. Vaikuttaa siis siltä, että Danin poisjättäminen oli tarkoituksellista.
Kyse saattaa olla myös kirjoitusvirheestä. Joissakin käsikirjoituksissa Manassen tilalla todellakin on Dan. Tämä virhe on voinut tulla, jos Manassesta on käytetty lyhennystä Man ja M ja D -kirjaimet ovat menneet sekaisin. Tälle selitykselle ei kuitenkaan ole kovinkaan hyviä perusteita, sillä Dan-variantilla ei ole käsikirjoituksissa mitään merkittävää tukea.
Toinen selitys löytyy Irenaeukselta4. Sen mukaan antikristus nousee Danin sukukunnasta, eikä se siksi kuulu pelastettujen joukkoon. Taustalla on erityisesti Jaakobin ennustus Genesiksessä5 ja Jeremiaalla6. Tämän lisäksi myös Dan oli yksi Israelin epäjumalanpalvonnan keskuksista ja siellä oli mm. Jerobea, I:n pystyttämä sonnipatsas (1. Kun. 12:29-30). Tämä saattoi olla syynä Danin poisjättämiseen7.
2.4. Keitä he ovat?
Seuraavaksi meidän pitää selvittää, mitä Johannes tarkoitti kuvauksellaan. Onko kyseessä todellinen israelilaisista koostuva joukko vai voiko kyse olla jostakin muusta? Muutamia viitteitä voidaan saada Johanneksen käyttämistä sanoista. Sinetöityjen lukumäärä on 144 000, joka on 12 kertaa 12 000, joka on 12 kertaa 1000. Ilmestyskirjalle on ominaista leikkiä luvuilla, joilla on vahva symboliarvo. Niinpä koko kirja suorastaan pursuaa sellaisia lukuja kuin 4, 7 ja 12. 12 on yksi jumalallisista täydellisyyden luvuista. Israelin sukukuntia oli 12 ja apostoleja oli 12. Tuhat lukuna kuvaa suurta ja täydellistä. Matemaattinen lasku 12x12x1000 kuvaa siis ennen kaikkea täydellisyyttä8.
Sinetillä merkittyjen yhteydessä käytetyt luvut siis viittaavat joukon vahvaan symbolisuuteen. Samoin tekee myös Danin ja Efraimin puuttuminen. Tekstin mukaanhan sinetin saaneissa oli miehiä kaikista Israelin sukukunnista. Nyt kuitenkin kaksi sukukuntaa puuttuu9. Kaikkien sinetöiminen tukee ajatusta lukujen symbolisesta merkityksestä, joka viittaa määrän kattavuuteen.
Koska vain nämä 144 000 merkitään sinetillä, on loogista ajatella, että se sisältää enemmän kuin vain eliittiryhmän israelilaisia. Etenkin, kun sinetti yhdistetään tässä varjelukseen. Jos vain sinetin saaneet varjeltuvat, luulisi, että sen saavat kaikki uskovat10. Tämä viittaisi siihen, että luku 144 000 on symbolinen samoin kuin Israelin heimojen mainitseminen. Johanneksen tarkoitus on kertoa vainotuille, että Jumala sinetöi kaikki palvelijansa ja varjelee heitä, jolloin kyse olisi koko kristillisestä kirkosta11.
