Psalmi 82 on niitä raamatunkohtia, jotka herättävät monissa hämmennystä. Siinä Jumala esitellään jumalien kokouksen johtajaksi. Helposti saattaa alkaa ajatella, miksi tällainen Psalmi on ylipäätään otettu mukaan Raamattuun. Tämähän on harhaoppia!
Tässä eksegeesissäni keskityn muun muassa tähän kysymykseen. Pyrin vastaamaan Psalmin herättämään kysymykseen ja selvittämään myös, mikä on tämän Psalmin sanoma tämän päivän lukijalle.
1. Asafin laulu.
Jumalan kokouksessa Jumala tuomitsee jumalten keskellä:
2. "Kuinka kauan te tuomitsette väärin
ja pidätte jumalattomien puolta?
3. Auttakaa kurja ja orpo oikeuteensa,
julistakaa köyhä ja tarvitseva syyttömäksi.
4. Pelastakaa kurja ja köyhä jumalattomien kädestä."
5. He eivät ymmärrä eivätkä käsitä.
Pimeässä he vaeltavat.
Kaikki maan perustukset horjuvat.
6. Olen sanonut: "Te olette jumalia ja Korkeimman poikia kaikki.
7. Totisesti kuolette kuin ihminen
ja kaadutte kuin ruhtinaat."
8. "Nouse Jumala, tuomitse maa,
sillä sinä omistat kaikki kansat."
2. Sanatutkimus
Psalmi 82 sisältää muutamia mielenkiintoisia sanoja, jotka saattavat vaikuttaa tekstin oikeaan ymmärtämiseen ja tuovat erilaisia merkitysvivahteita. Itse tekstistä otan tutkimuksen kohteeksi kolme sanaa בְנֵי עֶלְיוֹן ,אֱלֹהִים ja שָּׂרִים. Tämän lisäksi käsittelen jonkin verran myös Psalmissa mainitsematonta Jumalan nimeä, יְהוָה.
2.1. אֱלֹהִים
אֱלֹהִים käännetään yleensä muodoissa Jumala, jumala, jumalat. Sana esiintyy Vanhassa testamentissa yli 2600 kertaa. Vaikka enimmäkseen sanaa käytetään Jumalan ja epäjumalien yhteydessä, sitä käytetään joitakin kertoja myös muissa merkityksissä.
Sana itsessään on monikkomuoto. Niinpä sen käyttö sisältää sekä yksikön että monikon, vaikka myös sanan yksikkömuotoa käytetään. Aivan täyttä varmuutta ei ole, miksi israelilaiset alkoivat käyttää ainoasta Jumalastaan monikkomuotoa. Yleisin selitys tälle on se, että kyse on kuninkaallisesta monikosta, eräänlaisesta arvonimestä. Käytännössä juuri monikkomuoto on vanhempi muoto. Yksikkömuoto yleistyi vasta aramean vaikutuksen myötä ja sitä käytettiin enimmäkseen runoudessa1.
Israelin Jumalaan viitatessa אֱלֹהִים esiintyy sekä yksinään artikkelilla ja ilman sekä toiseen sanaan lisättynä. Hyvin yleinen muoto on אֱלֹהִים יְהוָה, joka suomennetaan yleensä muodossa Herra Jumala tai Herra, Herra.
אֱלֹהִים jaיְהוָה sanojen yhteys liittyy erityisesti Pentateukkia koskevaan JEPD-lähdeteoriaan. Teorian teki tunnetuksi ranskalainen lääkäri, Jean Astruc, joka 1700-luvulla huomasi erityisesti Genesistä tutkiessaan näiden sanojen tarkoitushakuisen käytön. Yleisesti ottaen voikin sanoa, että אֱלֹהִים viittaa Jumalaan kaukaisempana ja korkeampana kaikkivaltiaana, kun taas יְהוָה on ihmistä lähelle tuleva Jumala. Sanojen käyttöyhteydellä ei kuitenkaan välttämättä ole mitään tekemistä lähteiden tai edes eri jumalien kanssa. Erilaiset käyttöyhteydet saattavat yksinkertaisesti viitata vain erilaisiin näkökulmiin Jumalasta.
Sanaa on käytetty myös kuvaamaan suurta tai mahtavaa ja joissakin kohdissa se viittaa ihmiseen tai henkiolentoon, joka ei ole Jumala. Ne eivät välttämättä ole kovinkaan selviä tapauksia. Näitä ovat muun muassa:
Gen. 30:8:ssa sanaa käytetään mahdollisesti suurta tarkoittavana. Eri käännökset kuitenkin tekevät tässä erilaisia ratkaisuja. Esimerkiksi vuoden 1933 Kirkkoraamattu kääntää kohdan Jumalan taisteluksi, kun taas vuoden 1992 Kirkkoraamattu kääntää saman ankaraksi kamppailuksi.
Ex. 7:1:ssä Jumala asettaa Mooseksen jumalaksi faaraolle. Tässä sanaa ilmeisesti käytetään merkitsemään edustajaa.
Ex. 9:28:ssa sanaa saatetaan jälleen käyttää suurta tarkoittavana. Jälleen käännökset eriävät sen mukaan, onko kyse Jumalan jylinästä ja rakeista vai suuresta jylinästä ja rakeista. Kuten Gen. 30:8:ssakin, tässäkin molemmat vaihtoehdot ovat mielestäni yhtä hyviä.
Ex. 21:6 ja 22:8–9 saattavat viitata joko Israelin tuomareihin tai sitten Jumalaan. Jälleen molemmat vaihtoehdot ovat lähes yhtä varteenotettavia, koska usein pappi saattoi toimia myös tuomarina, jolloin asia ratkaistiin temppelin tai telttapyhäkön luona ja siis Jumalan edessä.
1. Sam. 28:13 on hieman selkeämpi. Ennustaja sanoo näkevänsä jumalolennon, joka tulkinnasta riippuen oli joko Samuelin henki tai sitten Samuelina esiintyvä demoni. Kummassakaan tapauksessa kyse ei voi olla Jumalasta tai edes epäjumalasta. Tämän pohjalta voi todeta, että sanaa ainakin toisinaan käytettiin yleisemminkin henkiolennoista.
Ps. 8:6, jota Hepr. 2:7 lainaa saattaa käyttää sanaa enkelin merkityksessä. Erityisesti Heprealaiskirjeen lainaus tukee enkeli-ajatusta, mutta toisaalta saattaa vuoden 1992 käännös olla oikeassa ja Psalmin kirjoittaja on halunnut ilmaista ihmisen olevan lähes Jumalan kaltainen.
Vaikuttaisi siis siltä, että sanan yleinen käyttö viittaa nimenomaan Jumalaan tai jumaliin. Vanhassa testamentissa sanaa käytetään hyvin harvoin muissa yhteyksissä ja silloinkin merkitys jää jossain määrin epämääräiseksi. Tämän perusteella pidän ainakin tässä vaiheessa parhaana pitäytyä sanan perusmerkityksessä ja kääntää sana tekstiyhteyden mukaan Jumalaksi ja jumaliksi.
2.2. בְנֵי עֶלְיוֹן
Tässä keskityn erityisesti sanaan עֶלְיוֹן, korkein. Sana esiintyy Vanhassa testamentissa noin 50 kertaa usein adjektiivisessa merkityksessä. Noin puolet käyttökerroista ovat runollisissa teksteissä2. Sana esiintyy kuitenkin myös viitatessa Jumalaan. Esimerkiksi Melkisedekiä kutsuttiin Korkeimman Jumalan papiksi (Gen. 14:18). Psalmeissa Jumalaa kutsutaan usein Korkeimmaksi (esim. 9:2; 18:13; 50:14).
Korkein näyttäisi siis olevan nimenomaan runoteksteissä esiintyvä Jumalan nimitys. Mielenkiintoiseksi tässä yhteydessä nimityksen käytön tekee se, että samaa sanaa käytetään myös toisessa samantapaisessa kohdassa. 5. Moos. 32:8 sanotaan vuoden 1992 käännöksen mukaan, että Korkein jakoi kullekin kansalle oman jumalan. Olen toisaalla käsitellyt tätä ja tullut siihen johtopäätökseen, että tämä voi olla oikeansuuntainen tulkinta tuosta kohdasta, vaikka teksti ei uuden käännöksen ratkaisua tuekaan3. Tästä kuitenkin lisää myöhemmin.
Perustellusti voi joka tapauksessa sanoa, että tässä yhteydessä sanaa käytetään Jumalan nimenä. Sellaisena se myös vertautuu muualla Vanhassa testamentissa esiintyvään בְּנֵי הָאֱלֹהִים, Jumalan pojat (esim. Gen. 6:2 ja Job. 1:6). Siitä, mitä tällä termillä tarkoitetaan, on useita mielipiteitä, joihin vaikuttaa myös tekstiyhteys. Esimerkiksi Gen. 6:2:ssa Jumalan pojat on tulkittu joko enkeleiksi tai Aadamin jälkeläisiksi, siis ihmisiksi. Job 1:6:ssa termi viittaa selkeästi henkiolentoihin. Termin käyttö jättää siis merkityksen avoimeksi. Tässä vaiheessa jätänkin molemmat vaihtoehdot mahdollisiksi ja palaan asiaan myöhemmin itse tekstin käsittelyn yhteydessä.
2.3. שָּׂרִים
Käänsin tämän ruhtinaiksi. Vaihtoehtoinen käännös olisi ollut yksi ruhtinaista, johon viittaa määräinen artikkeli. Näyttäisi siltä, että teksti viittaisi johonkuhun tiettyyn ruhtinaaseen, joka on kaatunut tai menettänyt valtansa. Muita käännösvaihtoehtoja sanalle on kuninkaan virkamies, kansan päämies, päällikkö tai enkeliruhtinas.
Tässä yhteydessä etenkin viimeinen käännösvaihtoehto kuulostaa mielenkiintoiselta. Psalmi puhuu jumalista ja niiden kuolevaisuudesta tai rajallisuudesta. Onko tässä avain jumala-sanan ymmärtämiselle? Enkeliruhtinaaksi sana on käännetty Dan. 12:1:ssä, jossa puhutaan Mikaelista, Israelin enkeliruhtinaasta. Tässä vaiheessa pidän neutraalia ruhtinas-sanaa parhaana ja palaan siihen myöhemmin tekstin käsittelyn yhteydessä.
2.4. יְהוָה
Viimeisenä sanana on Jumalan ainoa todellinen erisnimi. Muut Jumalan nimethän ovat enemmänkin arvonimiä ja Jumalan ominaisuuksia kuvaavia. Toki tetragrammikin voidaan johtaa olemusta kuvaavaan verbiin, mutta koska Raamattu antaa nimen alkuperäksi Jumalan oman ilmoituksen, voi sanaa pitää nimenä sen kaikissa merkityksissä.
Käsiteltävässä Psalmissa tätä nimeä ei kuitenkaan esiinny, mikä onkin tavallaan mielenkiintoinen yksityiskohta. Olisi luullut, että psalmista olisi halunnut tehdä selkeämmän eron jumalien kesken käyttämällä niistä eri sanoja. Näin ei kuitenkaan ole, vaan sekä Jahvesta että muista elohimeistä käytetään samaa sanaa.
Sanan puuttumiselle on toki esitetty syitä, jotka jäävät kuitenkin spekulaation tasolle. Yksi on A.A. Andersonin esittämä ajatus myöhemmästä elohistisesta toimittajasta, joka on muuttanut Jahven Elohimiksi4. Tällaiselle muutokselle ei kuitenkaan ole mitään selkeää perustetta. Edes BHS:n apparaatti ei anna aihetta muutokseen. On siis varminta pitäytyä siinä, mitä tekstissä on ja etsiä syitä tetragrammin puuttumiselle muualta. Tämä selittynee parhaiten, kun myöhemmin käsittelemme tekstiä ja elohim-sanan mahdollisia merkityksiä tässä Psalmissa.
