Jotta nämä valtavat ilmestykset eivät tekisi minua ylpeäksi, olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni, Saatanan enkelin kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi. 2. Kor. 12:7

1. Tekstin esittely

Valitsin eksegeesini kohteeksi 2. Kor. 12:7:n. Erityisesti halusin tutkia Paavalin piikin sisältöä. Löytyykö Paavalin omasta tekstistä selkeitä vihjeitä siitä, mitä Paavali sillä tarkoitti. Piikkiähän on tulkittu hyvin monella tapaa ja perustelutkin ovat pääosin luontevia nousten sekä eri raamatunkohtien sisältämästä aineksesta että kielellisistä perusteista.

Vaikka käsiteltävä jakso on lyhyt, eikä sen sisältökään ole teologisesti merkittävä, se silti sisältää mielenkiintoisen haasteen. Paavali kutsuu piikkiään Saatanan enkeliksi ja antaa ymmärtää, että sen antajana on Jumala. Jos Saatanan enkelin ymmärtää kirjaimellisesti demonina, voi päätyä hurjiinkin ajatuksiin Paavalista riivattuna. Siitä tuskin on kyse, eikä tämä olisi ensimmäinen kerta, jolloin Jumala olisi lähettänyt Saatanan enkelin kiusaamaan jotakuta. Vanhassa testamentissa kuningas Saulia vaivasi Jumalan lähettämä paha henki. Mahdollisesti Paavali viittasikin sanoillaan juuri Sauliin, joka oli hänen kaimansa.

2. Tekstin muodostaminen ja käännös

Aloitin tutustumisen tekstiin vertailemalla eri käännöksiä, jotka ovat yllättävän yksimielisiä ratkaisuissaan. Alkuteksti antaisi paljonkin mahdollisuuksia variointiin. Tarkastelen tässä joitakin tekstikriittisiä kysymyksiä ja annan jakeen käännöksen. Käsikirjoituksista mainitsen vain kaikkein painavimmat.

2.1. Tekstikritiikki

Perusteksti NA27:ssä näyttää seuraavalta:

καὶ τῇ ὑπερβολῇ τῶν ἀποκαλύψεων. διό, ἵνα μὴ ὑπεραίρωμαι, ἐδόθη μοι σκόλοψ τῇ σαρκί, ἄγγελος σατανᾶ, ἵνα με κολαφίζῃ, ἵνα μὴ ὑπεραίρωμαι.

Jakeeseen liittyy useita tekstikriittisiä kysymyksiä, jotka eivät kovin paljoa vaikuta itse tekstin ymmärtämiseen. Seuraavassa käyn jokaisen kohdan lyhyesti läpi ja perustelen omat ratkaisuni.

2.1.1. Minne piste?

Ensimmäisenä kiinnitin huomiotani itse tekstiin, eikä kyse ole niinkään eri käsikirjoituksiin liittyvästä asiasta. Perusteksti sijoittaa pisteen sanojen καὶ τῇ ὑπερβολῇ τῶν ἀποκαλύψεων jälkeen. Melko poikkeuksetta näyttäisi siltä, että eri käännöksissä pistettä ei huomioida, vaan se kuuluu sitä seuraavaan tekstiin¹.

Alkuperäinen kreikkalainen teksti on kirjoitettu yhteen ilman sanavälejä tai välimerkkejä. Tämän pohjalta sekä NA:n antama ratkaisu että useimpien käännösten tekemä ratkaisu on perusteltavissa. Perustekstin ehdotus liittää suurenmoiset ilmestykset Paavalin tuntemiseen: etteivät ihmiset luulisi hänestä ja hänen ilmestyksistään enempää kuin mitä voivat nähdä. Useimmat käännökset taas liittävät ilmoitukset nöyryyden tarpeeseen: koska Paavalilla on ollut niin paljon suurenmoisia näkyjä, hänen täytyy pysyä nöyränä.

Tässä tutkimuksessani kallistuin perustekstin kannalle. On luontevampaa, että suurenmoiset ilmestykset liittyy Paavalin aiemmin kirjoittamaan, koska hän yrittää siinä osoittaa, että kenenkään ei pitäisi luulla Paavalista liikoja. Jakeen 7 sisältö on toki jatkoa tälle perustelulle ja vie sitä hieman eteenpäin, kun hän osoittaa, että hän itsekään ei saa alkaa luulla itsestään ja lahjoistaan liikoja. Niinpä διό viittaisi aiempaan jakeeseen kokonaisuudessaan, ei vain suurenmoisiin ilmestyksiin.

2.1.2. διό vai ei διό

P⁴⁶ sekä D jättävät διόn pois. Toisaalta א, A ja B sisällyttävät sen tekstiin. Διό, siksi, on sidesana, joka tässä liittäisi edellä kirjoitetun sen jälkeen tulevaan. Kyse on siis syy- ja seuraussuhteesta. Päädyin aluksi jättämään διόn pois, koska mielestäni sen jälkeen tuleva ἵνα, että, riittää yhdistämään edellä kirjoitetun tulevaan.

Διό näyttäisi siis nopeasti katsoen myöhemmin tehdyltä selittävältä lisäykseltä. Perustekstiin sana on kuitenkin sisällytetty, koska sitä tukee usea merkittävä käsikirjoitus ja se on myös vaikeampi lukutapa². Metzger esittääkin, että sana on jäänyt pois, kun kopioija on liittänyt jakeen alun käsillä olevaan lauseeseen sen sijaan, että se kuuluisikin edeltävän jakeen lauseeseen. Sana siis jää.

2.1.3. Saatana isolla vai pienellä?

Seuraava variantti koskee saatanan enkeliä. Onko tekstissä käytetty erisnimeä vai substantiivia? Erisnimeä tukevat käsikirjoitukset näyttävät yleisesti jäävän tässä alakynteen. P⁴⁶, א, A, B ja D tukevat perustekstiä ja lähinnä א:n, A:n ja D:n marginaalimerkinnät tukevat erisnimeä. Päädymme siis saatanaan pienellä alkukirjaimella. Erisnimen käyttö mitä ilmeisimmin viittaa myöhempään teologiseen korjaukseen, jossa oppi henkimaailmasta on muodostunut selkeämmäksi.

2.1.4. Toistanko itseäni?

Perusteksti toistaa sanat ἵνα μὴ ὑπεραίρωμαι jakeen alussa ja lopussa. Onko kyseessä lisäys vai poisto? Tekstin sisällön kannalta ratkaisulla on lähinnä vivahde-ero. Toiston säilyttäminen tuo mukaan tiettyä painotusta. Toiston hylkääminen esittää asian koruttomammin. Sisäisin perustein siis molemmat ratkaisut ovat perusteltavissa.

Käsikirjoituksissa löytyy toiston suhteen aika tasapuolista hajontaa. א, A, ja D tukevat toiston poistoa, ja P⁴⁶ sekä B ja א:n toinen marginaalimerkintä tukevat toiston säilyttämistä. Koska toisto ei muuta jakeen varsinaista sisältöä, päätin jättää sen pois. Mielestäni kyseessä on myöhempi kopiointivirhe, vaikkakin jakeessa saattaa olla myös vivahde kiastisesta rakenteesta, jota pohdin myöhemmin.

2.2. Alustava käännös

Että en ylpistyisi, on minulle annettu pistin lihassa, saatanan enkeli, pahoinpitelemään minua.