Juhannus on Johannes Kastajan päivä. Se ei nykymenossa paljoa näy, eikä välttämättä kovinkaan moni edes muista tällaista yhteyttä Johanneksen ja juhannuksen välillä. Johannes Kastaja oli Jeesuksen airut. Hänen tehtävänsä oli esitellä Jeesus maailmalle. Hän oli kuin konsertin juontaja, joka herättää yleisön kiinnostuksen tai niin kuin lämppäribändi, joka lämmittelee yleisön ennen varsinaista tähtiesiintyjää.
Tässä en puhu nyt niinkään Johanneksesta, vaan hänen sanomastaan ja tehtävästään. Mitä se merkitsee meille ja minkälaisen haasteen Johannes antaa meille? Juhannuksen aikaan katsoin tv:stä dokumenttielokuvaa Star Trek -faneista. Elokuvassa kierreltiin pitkin maailmaa erilaisissa Star Trek -tapahtumissa ja eräässä kohtaa pistäydyttiin Italiassa. Jaksossa haastateltiin monia tapahtumaan osallistuvia. Osa oli pukeutunut Star Trek -hahmoiksi ja osa oli "siviilejä".
Yhdellä haastateltavalla oli Tähtiliiton upseerin puku ja puvun kauluksen alta pilkisti papinpuvun sokeripala. Mietin kuumeisesti, olinko nähnyt Star Trekissä joskus pappia. En sellaista muistanut nähneeni, mutta pian paljastuikin, että mies oli oikeasti pappi. Koska itse olen sarjakuvaharrastaja, lämmitti ajatus mieltäni. Mielenkiintoista oli kuitenkin se, että tämä pappi järjesti tapahtumassa messun festivaaliyleisölle. Messuun saapui noin sata ihmistä pukeutuneena avaruusolioiksi ja vaikka miksi.
Tuo pappi toimi Johannes Kastajan roolissa tuossa tapahtumassa. Hän esitteli ihmisille Jeesuksen. Hän oli pienenä valonpilkahduksena paikassa, jossa sitä ei ehkä muuten olisi näkynyt. Meidän kristittyjen tehtävä on edelleen toimia Johannes Kastajana maailmassa. Me esittelemme Johanneksen evankeliumin mukaisesti valoa maailmalle. Siksi on hyvä ymmärtää, mikä se valo on ja mitä se vaikuttaa.
1. Valo on elämä.
4. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo.
Johanneksen evankeliumi alkaa hieman samaan tapaan kuin luomiskertomus ensimmäisessä Mooseksen kirjassa. Tietyssä mielessä tässä evankeliumissa – ja muuallakin Uudessa testamentissa – on selkeää pyrkimystä kirjoittaa uutta luomiskertomusta. Se, mitä Jumala teki ja tekee Jeesuksessa on alkua sille, mitä Vanhassa testamentissa on ennustettu. Se ei tarkoita pelkästään uutta liittoa, josta esimerkiksi Jeremia ennustaa, vaan uutta luomista. Jumala on luvannut tehdä kaiken uudeksi.
Johannes esittelee Jeesuksen Sanana ja Valona ja Luojana. Hän on tehnyt tämän maailman ja meidät. Tämän pohjalta voidaan sanoa, että Jeesus on elämän antaja. Mutta evankeliumin kirjoittaja menee vielä pidemmälle. Hän sanoo, että Jeesuksessa oli ja – oma lisäykseni – on elämä. Jeesus on elämä, minkä hän sanookin toisaalla: Minä olen tie, totuus ja elämä. Mitä tämä sitten tarkoittaa? Sitäkö, että Jeesus elää, että hän on elävä olento? Ei, vaan se tarkoittaa jotakin paljon syvempää. Jeesus ei vain ole elossa, vaan hän on Elämä. Hänessä tiivistyy ja personoituu kaikki se, mitä elämäksi voidaan sanoa.
Ja koska Jeesus on elämä, on myöskin meille elämä, todellinen elämä, mahdollista vain, jos meillä on yhteys häneen. Kyllähän meissä henki pihisee ja sydän pumppaa, vaikka emme olisikaan uskossa. Tämä johtuu siitä, että Jeesus ylläpitää elämää. Raamattu sanoo, että Jumala antaa aurinkonsa paistaa niin hyville kuin pahoillekin. Inhimillinen elämä on Jumalan armoa. Jopa tottelemattomina saamme elää tällä planeetalla. Mutta ilman Jumalaa se elämä ei ole todellista elämää.
Ilman yhteyttä Jumalaan ja sitä kautta syntyvää elämää, meidän elämämme on merkityksetöntä. Me kyllä haalimme itsellemme kaikenlaisia tarkoituksia ja päämääriä, mutta loppujen lopuksi niistä ei ole mitään hyötyä. Ne ovat vain hetken ajanvietettä. Ne eivät tarjoa vastausta kysymykseen "miksi olen täällä, mikä on elämäni tarkoitus". Sen vastauksen voi antaa vain yhteys Jumalaan. Miksi? Siksi, että vain yhteys luojaan tuo meidät sille paikalle, johon meidät on tarkoitettu ja johon meidät on luotu. Se on kuin kello, jonka kelloseppä on tehnyt. Joku ostaa tuon kellon, mutta käyttääkin sitä lusikkana. Kyllähän sillä ehkä jotain saa kauhottua suuhun, mutta ei se varmaan kovin hyödyllinen ole siihen tarkoitukseen.
Johannes Kastaja tuli ilmoittamaan, että valo on tulossa maailmaan. Tuo valo on elämä ja se tuo merkityksen ihmisten elämään. Merkitys luo rohkeutta ja valaa toivoa tulevaisuuteen. Se tekee elämästä elämisen arvoisen. Se tekee meistä voittajia.
2. Valo voittaa pahan.
5. Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.
Valo tuli pimeyteen. Me kaikki tiedämme, että kun pimeään huoneeseen tuo valon, oli se valo kuinka pieni tahansa, se loistaa kirkkaasti. Valo on ylivoimainen pimeyttä vastaan. Jos viemme pimeää valaistuun huoneeseen, se ei vaikuta mitään. Itse asiassa, emme edes voi tehdä niin. Voimme ottaa vaikkapa laatikon, jonka saa suljettua tiiviisti. Kun se on kiinni, tiedämme, että laatikon sisällä on pimeää, koska siellä ei ole minkäänlaista valonlähdettä, eikä laatikon läpi loista minkäänlainen valo. Mutta jos laatikon avaa, sieltä ei tule mitään pimeää ulos, joka synkistyttäisi ilmaa, vaan ulkopuolella oleva valo valaisee laatikon sisällön. Pimeys katoaa.
Johannes vertaa evankeliumissaan Jeesusta valoon, joka tuli pimeään maailmaan. Jeesus oli oikeasti vain pieni ja yksinäinen tulenliekki suuressa, pimeässä hallissa. Jeesushan oli Galilean syrjäkulmilta. Hän tuli kaukaa pääkaupungin, Jerusalemin, tapahtumista, eikä kuulunut mihinkään seurapiireihin. Hän oli vaivanen rakennusmies. Ei hänellä ollut mitään tutkintoa, eikä häntä oltu koulutettu papiksi tai vastaavaksi. Kuitenkin Jeesus mullisti koko tuon ajan maailman. Ja meidän maailmamme.
Historiantutkimuksessa on yhtenä yleisimpänä ongelmana se, että kuninkaista ja kaiken maailman hallitsijoista löytyy kyllä paljon tietoa, mutta ei tavallisista ihmisistä. He eivät vain olleet niin merkityksellisiä, että heistä olisi jäänyt jotakin, mikä olisi säilynyt meidän päiviimme saakka. Onhan meille kyllä säilynyt joitakin tavallisten ihmisten kirjeitä, jopa kauppalappu. Mutta ne ovat säilyneet vahingossa, eivätkä ne ole muuttaneet maailmaa. Voimme siis todeta, että Jeesus oikeasti oli ja on äärimmäisen merkittävä henkilö. Siksi onkin luontevaa, että Johannes käyttää evankeliumissaan valo-vertausta.
Johanneksen tarkoitus ei ole sanoa vain, että Jeesus on maailmanhistorian merkittävin henkilö. Kyllähän Jeesuksessa olisi varmasti ollut ainesta suureksi kuninkaaksi ja superjulkkikseksi. Johanneksen tarkoitus on kuitenkin toinen. Jeesus tuli pimeään maailmaan. Jeesus tuli maailmaan, joka on pahan vallassa. Hän tuli sinne pienenä valonkipinänä, pienenä häivähdyksenä hyvyydestä, ja hän mursi pahan vallan. Johannes sanoo, että pimeys ei saa valoa valtaansa. Jeesus oli voittamaton. Valo on pimeyttä voimakkaampi.
Mutta tämä ei rajoitu vain Jeesukseen, vaan myös meihin, jotka uskomme häneen. Johannes kirjoittaakin kirjeessään, että meidän uskomme on voittanut maailman. Paavali kirjoittaa kirjeessään, että kun Jumala on puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan. Kukaan ei voi vastustaa Jumalaa ja hänessä mekin olemme voittajia. Hänessä mekin olemme valonsäteitä, jotka halkaisevat pimeyttä. Jotka tuovat toivoa toivottomuuteen. Samaa puhuu myös Jeesuksen antama lähetyskäsky Matteuksen evankeliumin lopussa. Jeesus sanoo, että hän on meidän kanssamme maailman loppuun saakka. Miksi tämä hyödyttäisi meitä? Siksi, että samassa yhteydessä Jeesus myös sanoo, että hän on saanut kaiken vallan maassa ja taivaassa. Meidän kanssamme on Jumala, jota mikään tai kukaan ei voita.
Voittamattomuuden lisäksi valolla on toinenkin puoli. Se paljastaa asioita. Jakeessa 9 Johannes kirjoittaa, että tämä valo valaisee jokaisen ihmisen. Kukaan ei ole sen ulottumattomissa. Kukaan ei ole niin syvällä tai piilossa, että Jumala ei löytäisi. Kukaan ei ole pelastuksen ulottumattomissa, vaan Jumala kutsuu jokaista ihmistä luokseen.
Johannes Kastaja tuli ilmoittamaan, että valo on tulossa maailmaan. Tuo valo voittaa pimeyden. Se tuo maailmalle toivon ja pelastuksen. Se valo kutsuu jokaista ihmistä elämään Jumalan lapsena.
3. Valo antaa meille uuden aseman.
12. Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.
Valo valaisee jokaisen ihmisen, mutta se ei riitä. Valoon liittyy tuomio. Se joko puhdistaa meidät, kun otamme sen vastaan tai sitten se paljastaa pimeytemme, jos vastustamme sitä. Valon ilmestyminen maailman on johtanut meidät ratkaisun paikalle. Emme voi enää vedota tietämättömyyteen, mutta me voimme vedota armoon. Valo antaa meille uuden aseman. Valo avaa meille jälleen yhteyden Jumalaan ja antaa meille elämän.
Tämä tapahtuu armosta. Jakeet 12 ja 13 osoittavat selvästi sen, että meissä itsessämme ei ole mitään, millä voisimme ansaita Jumalan tarjoaman lahjan. Emme voi ostaa sitä. Emme voi itse synnyttää itseämme Jumalan valtakuntaan. Vain Jumala voi tehdä sen. Armosta meistä tulee Jumalan lapsia. Mutta mitä Jumalan lapset ovat?
Tuleeko meistä pieniä kakaroita, kun uskomme Jeesukseen? Ei. Lapseus ei viittaa ikään vaan asemaan. Jumala ottaa meidät aivan erityiseen asemaan. Hän ei tee meistä palvelijoitaan tai orjiaan. Meistä ei tule työmiehiä ja -naisia, joiden pitää niska limassa raataa päivät pitkät. Meistä tulee Jumalan omaisia, hänen lapsiaan. Kuka isä pistää lapsensa raatamaan orjana? Meistä tulee työtovereita ja rakastettuja. Me olemme niin kuin tuhlaajapoika, joka ei ansaitse muuta kuin alhaisimman hanttihomman, mitä löytyy. Kuitenkin meistä tehdään pääjohtajan lapsia, jotka saavat firman etuudet. Mutta tuo se meille myös vastuun.
Johtopäätös
Johannes Kastaja tuli ilmoittamaan, että valo on tulossa maailmaan. Valo, joka tuo uuden valtakunnan maailmaan. Johannes Kastaja tuli todistamaan tästä valosta, että kaikki uskoisivat. Hän oli Jeesuksen airut, hän esitteli Jeesuksen ihmisille. Meillä, jotka nyt elämme Jeesukseen uskovina, on sama tehtävä. Me emme enää todista Jeesuksesta, joka on tulossa, vaan Jeesuksesta, joka on tullut ja joka on voittanut.
Me esittelemme Jeesuksen maailmalle. Me olemme pieniä lamppuja ja kynttilöitä, jotka loistavat hänen valoaan tässä pimeässä maailmassa. Joku voisi ajatella, että tuo tehtävä on täysin mahdoton. Maailmassa on niin paljon pimeyttä, eikä pieni tulitikku auta siinä yhtään. Olemme kuitenkin tänään kuulleet, että se on mahdollista. Ei siksi, että me olisimme niin mahtavia ja taitavia, vaan koska meillä on elämä ja valo, joka voittaa pahan.
Tänään me voimme uskoa ja ottaa vastaan Jumalan tarjoaman lahjan ja meistä tulee Jumalan lapsia. Meistä tulee rakastettuja poikia ja tyttäriä. Ja kun Jumala on puolellamme, me olemme voittajia.
