Veli Loponen

Aamos on yksi Vanhan testamentin pienistä profeetoista. Nimitys pieni ei tule siitä, että ne olisivat vähäpätöisiä, vaan siitä, että ne ovat lyhyitä verrattuna suurempiin kirjaprofeettoihin. Pääasiassa Pienet profeetat ajoittuvat jonnekin 800–400 -lukujen eKr. väliin. Aamos kuuluu niihin, jotka ovat vanhimpia.

Aamos itse oli Juudan kuningaskunnasta, mutta toimi profeettana pohjoisessa valtiossa, jota kutsuttiin Israeliksi. Hän oli erikoinen profeetta siinä mielessä, että oikealta ammatiltaan hän oli karjankasvattaja ja metsäviikunoiden kasvattaja. Hän ei siis kuulunut papilliseen sukuun eikä ilmeisesti ollut edes minkään profeettakoulun oppilas, kuten yleensä oli tapana.

Aamokselle ominaista ovat erilaiset tuomiojulistukset ja näyt. Tässä käsittelemme pientä katkelmaa, joka sijoittuu jonnekin näiden välimaastoon. Siinä Aamos julistaa koko Israelin kansalle, mutta sanoma on ehkä yllättävänkin nykyaikainen.

Kun olin lapsi, asuimme pienellä rivitaloalueella. Talojen pihapiirissä leikkikentän yhteydessä oli eräänä talvena oikea lumi-iglu. En enää muista, että kuka sen rakensi ja miltä se oikeasti näytti, mutta muistan sen aina igluna. Kavereiden kanssa tietenkin leikimme iglussa aika usein.

Kerran olin siellä yhden ystäväni kanssa. En enää muista, että mitä silloin teimme, mutta muistan, että minulla oli sellainen leikkivasara. Tähän aikaan leikkityökalut olivat melkein oikeita. Leikkisahalla pystyi sahaamaan, ruuvimeisellillä ruuvaamaan ruuveja ja vasaralla pystyi oikeasti naulaamaan nauloja puuhu.

No, tällä kertaa en käyttänyt vasaraa naulojen naulaamiseen, vaan napautin sillä kaveriani päähän. Tämän jälkeen juoksin kotiin ja teeskentelin viatonta. Silloinkin, kun kaverini isä tuli soittamaan meidän ovikelloamme.

Sitä en muista, mitä miten tapaus selvitettiin, mutta olettaisin, että jouduin vähintäänkin pyytämään kaveriltani anteeksi. Mitään suurta vahinkoa vasaroinnistani ei onneksi tullut, mutta tämä tuli mieleeni, kun mietin tämänkertaista aihettamme. Anteeksiantamista. Se ei ole aina helppoa, mutta Raamatussa käsketään niin tekemään. Seuraavassa esitän kolme Matteuksen evankeliumin kertomuksesta nousevaa seikkaa, jotka osoittavat, että meidän tulee antaa anteeksi toisillemme.